Pieni Elämä2019-12-01T07:21:29+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://teesi.vuodatus.net/Teesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Ei saa sanottua...]]>Nyt vain Rinnakkaiselämä osaa sen kertoa.
- T ]]>2008-01-01T10:03:00+02:002019-12-01T07:15:42+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2008/01/ei-saa-sanottuaTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Pakkasen puremaa jännittää...]]>'Hei katso äiti, onko tuo nyt se parsasika?', kuuluu kotosohvan uumenista. Neiti lähes-5-v katsoo lumoutuneena ohjelmaa villisioista, äitiä kikatuttaa moiset kommentit.
Tähän istahdin lukeakseni työmeilit, huomatakseni Suurella Tärkeydellä lähetetyn viestin: "tuletko käymään juttusillani. Nyt. - The Boss (nimi muutettu, toim. huom.)" Pakkohan tuo oli vastata että taisin juuri ehtiä kotiin, palanemme huomenna asiaan. Luvassa kuulemma 'hyviä uutisia jatkosta', jiu. Ehkä nyt sitten jo uskaltaa olla varmahko siitä mistä itsensä löytää vuodenvaihteen jälkeen?
Niin kovasti toivoisin löytäväni itseni juuri tuolta. Hektisen hymyileväisestä, hyörinäntäyteisestä toimistosta jossa kahvi on aina kuumaa ja tilat kiiltelevät uutuuttaan. Ihmisistä ne joihin on tutustunut on nii-in samalla aaltopituudella, ja niillä joihin ei ole ollut ilo tutustua sen kummemmin ei ole niin väliä.
- - -
Kaikki on niin kovin Hyvin. Kotona, elämässä noin ylipäätään, kaikessa. Rakkain on niin Rakas, tytöt niin ihania, ja kuukin niin kaunis. Joulu lähestyy, ja vaikkei yhtään korttia tai pakettia ole vielä hankittuna on sydämessä suloinen pieni jännitys - kuten aina näihin aikoihin. Oi. Onnellinen? Kyllä. Niin että se tuntuu varpaanpäissä asti.
Anna suukko peilikuvalle, tänään on siihen aihetta!
- Terhi ]]>2007-11-28T16:29:00+02:002019-12-01T07:15:44+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2007/11/pakkasen-puremaa-jannittaaTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Pakkasyö on ja leiskuaa...]]>...no okei, sitä pakkastakin on vain vajaan asteen verran ja yöhönkin on vielä aikaa - mutta saa kai sitä tunnelmoida.
Mie rakastan Joulua. Sitä kun ilmassa on Rakkautta, onnea ja läheisyyttä - jännitystäkin. Sitä ääneensanomatonta sääntöä siitä että kaikkialla ja kaikkien kesken on Rauha, arki odottaa jossakin hyvin kaukana kiireineen.
Elämässäni on ollut tasan yksi oikeasti onnettomampi Joulu, eikä kai sekään ihan joka hetkeltään. Ja tuon kyseisen Joulun surkeus ei sekään johtunut millään tavoin itse Joulusta, vaan oman elämäni solmuista ja repaleisen sydämen rimpuiluista. Silloin parasta oli siskon kanssa pöydälle kasatut konvehti- ja pähkinärasiat, yömyöhän kahvivieraat sinkkuyksiökaksiossa, ja lainakissa joka lopulta kaatoi liian kuivan kuusen. Pahinta siinä oli ikävä johonkin muualle, tieto siitä että entiseen ei ole paluuta ja ehkä jokin viimesilaus aikuiseksi kasvamiseen kaikkine tuskineen.
Nykyisin Joulut ovat glögintuoksuisia, pehmoisia, lämpöisiä ja iloisia. Vähemmän suklaata, enemmän yhdessäoloa - pitkiä iltakävelyitä (pulkalla tai ilman), pakettijemmoja ja paljon paljon luettuja kirjoja. Lasten silmistä näkee kuinka joka minuutti talletetaan sydämeen lähtemättömästi, ja se ilo on niin käsittämättömän tarttuvaa. Yhtä tärkeitä lapsille Joulussa ovat piparit, leikit, laulut, paketit ja pakettipaperit - kuin se hetki iltamyöhään kun uuden pyjaman lämmössä luetaan uutta kirjaa unisaduksi... jotta voi aamulla äärettömän aikaisin herätä ihastelemaan Joulupäivän taikaa.
*huokaus* Vieläkö pitää kauan odottaa?
- Terhi ]]>2007-11-05T17:42:00+02:002019-12-01T07:15:47+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2007/11/pakkasyo-on-ja-leiskuaaTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[En minä mihinkään katoa]]>...turha toivo. Täällä istun kahvini äärellä ja vihdoin muutaman sanasenkin saan aikaiseksi postata.
Kuluneet päivät ovat tiivistyneesti kuluneet melkoisen samanlaista polkua kuin edelliset kirjoitelmat antavat ymmärtää. Työtä, kiirusta, perhe-elämää, syksyn ja sen kylmyyden ihmettelyä. Viimeksi mainittu tosin taisi jo vähän helpottaa, kun isännöitsijä mitä luultavammin löysi taloyhtiön lämmityskeskuksesta säädön 'päällä'. Hitusen aikaa ehdittiinkin jo hytistä viluisasti kun patterit olivat tuskin taskulämpimiä. No mutta läheisyyshän tuo lämmittää.
Työssä tunnen oppineeni taas hurjasti lisää, ja mikä tärkeintä se edelleen tuntuu varsin mielekkäältä. Toki matalalentoa kiitävien päivien jälkeen olo on suhteellisen naatti, mutta ennen kaikkea edelleen nautin työstä ja sen tuomista haasteista. Odotan kovasti sitä päivää kun kohtalo lyö sinetin sille jatkuuko sopimus vuodenvaihteen ylitse vaiko ei. Pidäthän peukkuja parempaan suuntaan?
Hivenen huonoa omaatuntoa poden jatkuvasti; tunnen laiminlyöneeni ympäristöni täysin. Ja nimenomaan puhun nyt läheisistä ja ystävistä, en niinkään mistään viher-ajatuksista ;). Jotenkin tämä viimepäivien hektinen ympäriinsäjuoksu on saanut yhteydenpidon sinne sun tänne jäämään pahasti taka-alalle. Toivon kovasti että kaikkki ymmärtävät, elämäni elää kuitenkin melkoista kuplintaa juuri nyt - ja tahdon ottaa siitä mahdollisimman paljon irti. Ketään kuitenkaan koskaan unohtamatta :).
Nyt poistun takavasemmalle, lisäten kuitenkin loppuun vielä sala-otoksen Rakkaimman ja Isomman iltaharrastuksesta.
Pysy lämpimänä.
- Terhi
]]>2007-10-22T17:41:00+03:002019-12-01T07:15:49+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2007/10/en-mina-mihinkaan-katoaTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Hih]]>Kyllähän minä sen tiesin että blogini saa vierailijoita aika verkkaiseen tahtiin, saati että se pompahtaisi kenenkään googletusten tulokseksi. Mutta nyt koin päivän riemunripauksen huomatessani että joku on eksynyt sivuilleni hakusanoilla 'tomaatti vatsakipu'.
- Terhi ]]>2007-10-14T09:42:00+03:002019-12-01T07:15:51+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2007/10/hihTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Perjantainen...]]>*huoooookaaaaaiseee* se olis sitten ikäänkuin perjantaagen. Nice. Koitetaas pienimuotoisetsi raapia mennyttä viikkoa kasaan.
Rakkain sanoi sen olevan lahja uuden työpaikan johdosta, oi :) . Nyt vain tehokasta kuvailua ja kenties Pieni Elämäkin saapi osansa. Kiitos.
- - -
Ensimmäinen kokonainen työviikko takana uudessa paikassa. Voi että se tuntuu hienolta, tehdä ihan Oikeasti mielekästä työtä jossa kaiken lisäksi on ihanan haastavia hetkiä joka päivä. Ja kaikista monimutkaisista järjestelmistä ja koodeista huolimatta tunnun oppivan niin nopeasti kuin lupasinkin.
Mitä sitten teen? En taida ihan kokonaan paljastaa ;) - mutta kenties joskus keskustelet kanssani ihan työn merkeissäkin.
Mitä itse työympäristöön tulee - vau. Edellisen 'toimiston' rikkinäiset työtuolit ja ummehtunut ilma on vaihtunut modernin tehokkaisiin työvälineisiin raikkaassa tehotoimistossa. Ei enää klemmareidenlaskentaa ja kaatuilevia luolakautisia atk-järjestelmiä, ei enää pölyisiä hengenvaarallisia sermitekeleitä eikä maailman hitainta kahvinkeitintä.
Ja työporukka, jips. Höpsöjä, tekeviä, osaavia, ihania. Mie sit niin tykkään.
- - -
Nyt Pikku kiskoo hihasta - täytyy kuulemma mennä tanssimaan. Palaan kenties taas (mihinkäs minä katoaisin?).
Vietähän mukava viikonloppu.
- Terhi ]]>2007-10-05T18:40:00+03:002019-12-01T07:15:53+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2007/10/perjantainenTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Pikapäivitys]]>Sain Sen työpaikan. Mukavan, haastavan, vaihtelevan työn ja työympäristön täynnä mielenkiintoisia ihmisiä.
Pieni Elämä liitää matalalentoa jonkin aikaa - palaan luoksenne kun löydän jarrut.
- Terhi ]]>2007-10-01T17:48:00+03:002019-12-01T07:15:55+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2007/10/pikapaivitysTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Taivas itkee, minä hymyilen haikeana]]>Kulutin äskettäin puolituntisen hyvässä seurassa. Olin läsnä korvana ja ihmisenä, satunnaisena ohikulkijana mutta kenties silti hyvin merkittävänä.
Sain kuulla tuona aikana ajatuksia elämän ohikiitävyydestä, palasia kaupunkimme historiasta ja siinä sivussa taisin oppiakin paljon - enkä vähiten eri tee- ja kahvilaatujen eroista.
Missä sitten olin? Se jääköön arvoitukseksi, koska kyseistä paikkaa ei joka tapauksessa kohta enää ole.
Ja minä jatkan haikeaa hymyäni, pohtien kenties itsekin kuinka nopeasti maailma nykyään pyörii eteenpäin...
- Terhi ]]>2007-09-21T10:52:00+03:002019-12-01T07:15:57+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2007/09/taivas-itkee-mina-hymyilen-haikeanaTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Kuinka voittaa uhmaikä - Mission impossible...kö?]]>Kokemusperää kahden tyttölapsen äitinä, ja nyt on aika listata väliaikaraportti.
Testikappaleet:
Pikku 2,5v + Isompi 4,5v
Suurimmat epäkohdat:
Yhtäkkiset kiukkupotkuraivarikohtaukset, hankalat kotoapoistumis-tilanteet (Pikku), temppuilu juuri silloin kun ei vanhemmat kehtaa kiljua kitarisat punaisina (Isompi).
Isot plussat:
Uhmailu esiintyy lähes yksinomaan kotona - vierasilla, juhlissa ja päiväkodissa ollaan enkeleitä.
Kokeillut keinot:
Uhkailu - ei päde, kokeilujen määrä ääretön.
Lahjonta - 'tarrataulu' ei toimi, muutoin riippuu tilanteesta; yleensä teho heikohko.
Kiristys - ei toimi.
Oman äänen korotus - ei tehoa, testikappaleet vievät voiton 6-0.
Hassuttelu - isi osaa, äiti opettelee; teho vaihteleva.
'Ei kiinnitetä siihen huomiota niin se varmasti lopettaa' - toimii toisinaan, jos jaksaa kuunnella ovien paiskomista ja järkyttävän korkeaa ceetä.
Luovutus - hyvin lähellä.
- - -
Mitä tästä tulee päätellä? Kaivetaanpas taas ne vauvakirjat ja vanhemmat postaukset esiin ja muistellaan kuinka ihania ja lutuisia, reippaita ja iloisia nuo kumminkin ovat. Lapsia.
- Terhi
]]>2007-09-18T10:31:00+03:002019-12-01T07:15:59+02:00https://teesi.vuodatus.net/lue/2007/09/kuinka-voittaa-uhmaika-mission-impossible-koTeesihttps://teesi.vuodatus.net/<![CDATA[Seesteinen sunnuntai.]]>Kaikki on jotenkin niin mielettömän hyvin.
Tällä lauseella oli pakko aloittaa, niin monia postauksia olen laatinut päänsisäisistä myllerryksistä ja henkisistä kaaoksista, nyt on aivan pakko sanoa kuinka kaukaiselta moiset tuntuvat tällä hetkellä.
Rakkain ja tytöt mutustavat iltapalaa, ja kohta saan viedä pirpanaiset peteihinsä. Valvontasunnuntai odottaa, Lost jäi jälleen tälle illalle joten melko myöhään täytyisi kukkua - ottaen huomioon että meneillään on kuitenkin sunnuntai, ja maanantai odottaa vuoroaan innokkaasti kaikkine aikaisine aamuherätyksineen ja arkitouhuineen.
Niin, Pieni Elämä kulkee ennallaan mutta ehkä kuitenkin jotenkin helpommin. Juuri nyt ei ahdista, ei huoleta tulevaisuuden työkuviot eikä kommunikaatiosolmut - ehkä jälkimmäiset siksi ettei niitä ole.
Miten tähän suunnattoman autuaaseen oloon sitten päästiin? Taikasana kaikkeen on hyvin yksinkertainen, mutta turhan usein unohtuva: Läheisyys. Kulunut viikonloppu on pitänyt sisällään aivan extramäärän läheisyyttä, ihokosketusta, suudelmia... (lopetan kolmeen pisteeseen etten vallan siirappiseksi rupea).
Reseptiä voin suositella aivan kaikille, ja takaan että moisen jälkeen kaikki näyttää taas mukavan ruusuiselta ;)
