Hei minä täällä, kuka siellä?

Ihmeellinen, ihana ja rauhaisa kotipäivä on kääntynyt iltaan. Pikulle nousi eilen iltamyöhällä kova kuume - reaktio viikontakaisesta rokotuksesta - joten jäin pienen potilaan kanssa kotiin tänään. Enemmän kuin mielelläni sillä eilinen työpäivä oli yhtä kaaosta, ei siitä sen enempää.

Aamupäivällä tosin oli pakko käväistä tylyn Täti Sairaanhoitajan juttusilla hakemassa lupalappua töihin vietäväksi. No, asia tuli hoidettua - mutta taas sain ihmetellä minkämoista terveyskeskushenkilökuntaa maamme useimmiten sisällään pitää.

Saavuimme paikalle noin kolme minuuttia varatusta ajasta myöhässä, mutta meidät käskettiin normaalisti aulaan odottamaan. Noin kaksikymmentä minuuttia siitä pääsimme vasta sairaanhoitaja-tädin juttusille, joka päsmätti huudelleensa meitä 'lukuisia kertoja ja jatkossa TÄYTYY tulla ajoissa kun nämä on niin lyhyitä aikoja ja valivalivali'. Montapa kertaa oli sen kolmen minuutin aikana ehtinyt huutelemaan, ja siihen tasan lopetti kun me astuimme aulaan.

Noh, vastaanotolla olimme lopulta noin kaksi ja puoli minuuttia ja siinäkin vielä suurin osa ajasta kului kyseisen tädin motkottamiseen. Mutta tiedänpä olla taas ajoissa seuraavan kerran ;). Yhdistelmä kipeää puolitoistavuotiasta, ylivarovaisilla talviautoilijoilla kyllästettyä perjantairuuhkaa ja hissillistä mummoja jotka painavat joka kerroksen nappulaa ihan huvikseen ei kyllä takaa pääsyä mihinkään juuri sovittuun aikaan.

Ja miksipä näin käy juuri sen ihka ainoan kerran kun ihan oikeasti olisimme päässeet sovittuun aikaan lääkärille? Yleensä kun se on todella se sairastava osapuoli joka saa odottaa itsensä väsyksiin - eikä sanallakaan saa siitä valittaa, sen kerran kun sitten itse potilas on myöhässä on pajatus valtaisa.

No mutta jätetäänpä se asia sikseen, onneksi terveyskeskusvierailumme ovat jääneet muutenkin varsin vähäisiksi.

- - -

Niin tähän lokopäivään vielä palatakseni. Miinuspuolena tietysti se että Pikku ei oikein jaksa touhuilla, eikä syömispuolesta maistu muu kuin mandariinit... mutta ehdottomana plussana yhdessä vietetty laatuaika, ja yhteiset pitkät päikkärit tuossa iltapäivän aikoihin. Oli tarkoitus vain köllötellä ja höpötellä mutta nukahdimmekin molemmat reiluksi tunniksi. Vau.

Isompi nautti tänään vauhdikkaasta päiväkotipäivästä, ja Rakkain ilmotti vievänsä tytön suoraan päiväkodista 'syömään ja tekemään jotain kivaa'. Eli laatuaikaa toisellakin perheenpuoliskolla, loput viikonlopusta saammekin sitten viettää yhdessä.

Olen taas havahtunut huomaamaan miten ihanilla tytöillä meitä on siunattu. Tiedän tiedän, hehkutan sitä täälläkin jatkuvasti - mutta minkäs teet? Jokaiseen päivään mahtuu niin kiukkuisia ja uhmakkaitakin hetkiä että aina ihmettelee kuinka tähän hommaan on ryhtynyt - mutta toisessa hetkessä taas saa isot kasat hymyjä ja ihania rutistuksia ja ymmärtää kaiken paremmin. Ei tätä vaihtaisi pois, ei mihinkään. Tosin olen taas kerran alkanut pohtia josko sitten kuitenkin nämä kaksi pikkumurua jo meille riittäisivät, jospa vain tyytyisi keskittymään näihin eikä haaveilisi lisäpesueesta.

Mutta se asia on jo moneen otteeseen pohdittu ja päätetty ettei vielä lyödä lukkoon mitään mihinkään suuntaan - sitten vasta kun ikää kolisee mittarissa liikaa lisääntymiseen.

- - -

Juuri nyt poistun tuonne Pikun seuraan Pikkukakkosta ihmettelemään, oikein lokoisia viikonloppuja aivan kaikille teille siellä - jos siellä joku on :)



Elämälleen hymyillen,

Terhi.