Mihin tämä viikko on kadonnut? Kuka vei pitkästyttävän maanantain, toimettoman tiistain tai matelevan keskiviikon? Hassua. Tämän piti olla Se Ensimmäinen Arkiviikko loman jälkeen, viikko jota tarvotaan eteenpäin ihmetellen kuinka sitä taas jaksaa kaikkea normaalia. Mutta tässä sitä nyt ollaan, torstaissa jo - ja viikko on suorastaan liihotellut eteenpäin. Hih.

Löysin tänään kaupan hyllyltä jotakin aivan liian hyvää. Taisi olla Kantolan tädin leipomaa, Cafe Brownieta pähkinöillä varustettuna. Auts. Osui, kolahti pahasti ja upposi lähes samantein - pari palaa vielä jäljellä. Ja kun Rakkain ei tunnetusti tunne maailmaa suurempaa vetoa suklaajuttuihin (aivan, ne miehet!) - eikä vieraillekaan enää mahtunut pastasalaatin ja sämpyjen jälkeen kuin murto-osa tuosta herkusta - joudun itse kiskomaan loput parempiin suihin. Ihan väkisin.

Vaikkei tässä kai mitenkään ylipainavia olla, niin ei nuita lisäkiloja silti enempää kaivattaisi. Eli tuon brownien jälkeen odottaa siis huomenna tuplaiso lenkki ja mieluusti juosten. (Isompi juoksi tänään reilun kilometrin mittaisen kauppatien sekä meno- että tulosuuntaan, mistähän tuota energiaa saisi purkitettua?)

Taidan siirtyä vielä hetkeksi tarpomaan toisaalla bittiviidakossa, ja palaan tänne jälleen myöhemmin - mikäli mässäilyltäni ehdin.

Iltakahvia kaipaillen,

Terhi.