Sanovat että kesä on loppumassa. Puhuvat jo viimeisistä lämpimistä päivistä, siitä mitä kesällä tuli tehtyä. Isä motkottaa sähköpostissaan ettei sitten tultukaan kesän aikana käymään.

Joko se on ohi? Minä vasta katselen alennusmyyntirekeistä hellepaitoja, ja mietin tulevia uintireissuja. En edelleenkään ole ehtinyt kyllästymään mansikoihin, ja kohta niitä ei edes saa. Paitsi pakkasesta. Mustalla makkaralla on käyty siellä missä pitääkin ja eläinpuistoja kierretty, veneilemään ehditty ja parvekkeella paistateltu. Onko tässä jo tarpeeksi - en halua uskoa.

Toisaalta ajatukset ovat jo syksyssä. Tytöille pohditaan tarhavarusteita, ja itse tahtoisin jo niin kovasti kiskoa uuden neuletakin päälle. Rakastan ajatusta kirpeistä syysaamuista ja värikkäistä lehdistä, palelemisesta ja kiireisistä aamukahvihetkistä.

Minäkö ristiriitainen - todella. Ja vielä odotan että joku ottaisi selvän ajatuksistani?

Villasukista haaveillen,

Terhi.