Pitkästä aikaa sen löysin, kunnon siivousinspiraation. Missähän lie huidellutkaan tähän asti? No, nyt passaa hörppiä päiväkahveeta ja ihailla kiiltävää kotia. Josko se hetken ehtisi kiiltämään.

Ei mitään uutta auringon alla, tai riippuu ihan mistä vinkkelistä katsoo. Työasiat edelleen muhimassa, toivon ensiviikolla kuulevani paikasta jos toisestakin. Odottaminen ei enää tunnu niin painostavalta kuin työnhaun alkuvaiheessa, ehkä monet kieltävät tulokset ovat saaneet jonkinlaista lannistumista aikaan. Ei hyvä, mutta en toisaalta enää jaksa kerta toisensa jälkeen hyppiä jännityksestä innoissani ja kuitenkin kohta taas pudota takaisin maan pinnalle. Mieluummin näin, odotan toki mutta odotus on jossakin tuhannennella sijalla nyt ajatuksissani.

Ajatukseni valtasi pariksi päiväksi uusi, kaiken huomioni vievä pohdinta. Luulin (ja vahvasti luulinkin) jälleen uuden pienen elämän saaneen alkunsa rakkaudestamme, mutta eipä niin sitten ollutkaan. Eipä siinä, näin sen pitikin mennä - silti mieleen jäi outo tyhjäntuntuinen kohta. Sen aika ei olisi ollutkaan nyt, eikä ehkä koskaan - niin sen olimme kaavailleet. Mutta häviävän pieni mahdollisuus tästä uudesta pienestä ehti jo sopeutua mieliimme - molemmilla. No, hyvä tietää ettei moinen asia olisi mikään järkytys kummallekaan. Jatkamme silti edelleen näin, täytyy vain saada tämä kolottava ontto kohta ravisteltua mieltä pyörittämästä. Siitäkö tuo siivousinto johtuikin? Siisti koti - selkeämpi mieli? Kuka tietää.

Huomenna täytyisi piipahtaa terveydenhoitajan juttusilla. Saada pieni epävarmuus pois mielestä pyörimästä, ja ehkä aika lääkärille joskus tuonnempana. Olen tainnut vihdoin oppia ettei terveysasioilla ole varaa leikkiä, siispä asia kerrallaan koitan saada epävarmuudet karsittua.

- - -

Nyt palaan kahvini pariin, ja noudan kohta kaksi rakasta höpöttäjääni päiväkodin touhuista takaisin kotiin. Palaan taas kun siltä tuntuu.

Mielensä solmuja selvitellen,

Terhi.