Taas tänään löysin varsin kiinnostavan työpaikkailmoituksen, ja työhakemus lähti valonnopeudella. (No ei nyt ihan, oikeastihan taas oli tarkisteltava jokainen sana kymmeneen kertaan, mietittävä lausemuodostuksia ja pohtia tuliko nyt kuitenkin lätistyä liikaa).

Ja toisin kuin aiemmin, aion myös unohtaa koko hakemuksen samantein. Tässä on nyt ihan riittämiin murehdittu aiheista 'kuuluuko sieltä mitään', 'koskahan sieltä soitetaan' ja 'miksei sieltä mitään kuulu' - joten nyt saa riittää. Tungen koko työasian nyt alitajuntaani varsin pohjimmaiseksi, joten vain ja ainoastaan siinä tilanteessa että sieltä Oikeasti minuun yhteyttä otetaan, niin pengon ajatuksen takaisin pinnalle. Joten tämä olkoon toistaiseksi ensimmäinen ja viimeinen postaus tästä aiheesta. Piste.

Brownie-laatikolle hiipien,

Terhi.