Isomman vesirokko-mahatauti-yhdistelmä meni menojaan, ja viime viikkohan sitä jo iloisesti oltiin töissä / päiväkodissa.

Menneenä keskiviikkona talvi yllätti autoilijat kun parkkipaikkamme lämpötolpista oli palanut sulake (jonkun älypään sisälämmittimen takia). Eikun ipanat juoksujalkaa päiväkodille josta meidän matkamme jatkui taksilla. Loppuviikon siis harrastimme kujanjuoksua pakkasessa kun raahasimme koko porukkaa aamun -30 lämpöisessä raikkaassa ilmassa eteenpäin.  Ensin pienet tarhalle, siitä juoksujalkaa seuraavalle bussipysäkille ja matka keskustaan jossa seuraava juoksu ennen lopullista määränpäätä - iltapäivällä sama käänteisenä. Kaikki meni siis vallan urheilun ja liikunnan kannalla pirteästi - tosin pakkasta olisi riittänyt vähän vähempikin.

Nyt kotona jälleen. Pikulle nousi eilen ohimolle lupaava näppy, joita sitten yön aikana tupsahti lisää ympäriinsä. Odoteltu vesirokko löysi siis pienemmänkin - johan tässä viikko oltiinkin normaaliarjessa mukana.

Minä huolehdin pikkupotilaasta torstaihin asti, sitten teemme vahdinvaihdon Rakkaimman kanssa. Pari kotopäivää ei kyllä juurikaan sopinut Rakkaimman työkuvioihin mutta ahkeralla järjestelyllä se saadaan lutviutumaan... allekirjoittaneen toimistolla kun ei juuri hymyillä näille viimeaikojen poissaoloille.

Täytyy vain olla onnellinen että pienten vesirokot tulivat juuri nyt, eivätkä sitten tulevaisuudessa kun olen siellä Unelmatyössäni :D (niin missä? kun joku ensin kertoisi mitä etsiä)

Viimeaikoina on tuntunut älytöntä paloa päästä kirjoittamaan, mitä vain mihin vain - mutta tilaisuudet tuntuvat olevan kortilla.Juuri Nyt voisi olla aika, mutta kahvikupillinen ja turhanpäiväinen lätinä tänne vie voiton. Olen kai yksi planeetan laiskimmista kirjoittajista tätä nykyä - vaikka kirjoittaminen merkitsee minulle samaa kuin hengittäminen on iltaisin vain nii-in paljon houkuttelevampaa iskeä pää tyynyyn kuin naputella/raapustella henkeviä ajatuksiaan ylös.

Ehkä joskus? Ehkä huomenna? Kenties.

Äsh, taitaa olla nyt parasta tallentaa tämä bittiviidakkoon ja palata taas (?) kun on järkevämpää sanottavaa.

Ihanaa pakkaspäivää Juuri Sinulle.

Heilutellen,

Terhi