Huomenna sen teen, suljen toimiston oven takanani enkä katso taa. Jo valmiiksi niin kovin huojentunut olo, tonnin painoinen kivi on ihan pian vierähtämässä hartioilta ja maailma kirkastuu jälleen.
Mihin seuraavaksi? Sitä ei vielä tiedä. Alkuun tuhat ja sata puuhaa liittyen Kotiin ja sen puunaamiseen, niin pian jo koittaa The Muuttopäivä. Samalla kuitenkin toiset tuhat ja sata työhakemusta ja -puhelua hoidettavana, markkinoita täytyy pälyillä että pääsee nappaamaan heti kun sopiva tilaisuus tulee.
Tiedän kuitenkin että nyt ei mene niin kauaa, lähtökohta on nii-in paljon erilainen kuin viimeksi. Samalla tiedän jo aika paljon tarkemmin mitä ja missä tahdon tehdä, minkälaisen oven aamuisin avata ja iltaisin sulkea.
Huominen päivä enää. Sanallakaan en ole muille kuin asianosaisille asiasta maininnut - en jaksa sitä hössötystä yhtä päivää kauempaa. Kukkia, kortteja, läksiäispullia, 'voi mihin sinä nyt sitten meinaat mennä' ja 'voi kai sinä tulet käymään joskus'. *etous*
- - -
Rakkain loistaa poissaolollaan, maalaa uutta Kotia uuteen uskoon ja me ihmettelemme täällä. Tytöt tuijottavat Vallea vielä hetken, sitten taidan uittaa ipanoita pitkässä vaahtokylvyssä kunnes ovat ihan ryppyisiä. Ihana arki.
- Terhi
Kommentit