Mie oon taas ihan rapakunnossa. Juuri pari tuntia sitten vuodatin rva Henkilöstövuokrausvirkailijalle kirkkain silmin kuinka kykeneväinen olen fyysisesti raskaaseenkin työhön ja suorastaan haluankin välillä jotakin sen suuntaista - ja nyt ollaan taas tässä; selkä kramppaa ja olo muutenkin hutera.

Noh, tämä on taas ohimenevää, tosiasia kun kuitenkin on että nimenomaan mitättömän vähän (lue: ei ollenkaan) liikuntaa sisällään pitävä nykyinen työni on ollut turmioksi kropalleni tässä viimoisen puolen vuoden ajan. Siihen kun lisätään ettei illalla ehdi / jaksa kuntoilla muuta kuin minilenkki tyttöjä hakemaan niin voi olettaa että jokainen soluni huutaa tuhteja liikunta-annoksia säännölliseksi elämäntavaksi asetettuna.

Niinsanottu 'esihaastattelu' siis takanapäin, huomiseksi lupauduin itse pääkallonpaikalle keskustelemaan tarkemmin asioista. Näillä näkymin meitä olisi noin kolme loppusuoralla, saapi nähdä mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa alan olla nimenomaan enemmän kuin vähemmän valmis sanomaan heiheit nykyiselle työympäristölle ja ottamaan vastaan Ihan Mitä Vain Muuta. (äkkiä lisään että Melkein)

Katsellaan, ihmetellään - pidän blogini ajantasalla suuremmista kurveista elämän varrella. Kiitos Sinulle että pyörit mukana, juuri niin aktiivisena kuin Sinulle milloinkin sopii :)

- Terhi