Kolmesti sorruin onnenkyyneliin, kahdesti kirkossa ja kerran häävalssin aikana. Morsian oli nii-in kaunis, ja sulhanen komea - toisilleen luodut. Juhlat olivat pienet ja mukavat, oikein täydelliset.

Isompi oli ylpeä hienosta häähatustaan ja käyttäytyi niinkuin pikkuprinsessan tulee. Kirkossa nakutti paikallaan seremoniasta lumoutuneena, juhlapaikalla maisteli kakkua ja joi kuohuvansa tyylikkäästi. Minun tyttöni.

Kotona en enää ehtinyt kuulla kuin hitusen Pikun unituhinaa, aamulla saan kertoa että äitillä oli ikävä. Olivat isin kanssa herkutelleet tietenkin, ja seikkailleet tapansa mukaan.

Nyt on aika haaveilla iltakahvista ja siirtyä Rakkaimman kainaloon lämmittelemään. Alkaa olla jo viileää puutarhajuhlille.

Edelleen hitusen kateellisena,

Terhi.

jk. Sain ikuistettua muutaman kauniin sanan hääparin suureen seinänkokoiseen 'vieraskirjaan', liitän tekstin tänne kunhan muistan sen...

Ah, näinhän se meni - kunnon siirappia:

Rakkaus heidät yhteen liitti,
kaksi tietä yhdisti
Nyt on aika jatkaa matkaa
lemmen suuren viitoittamaa