Noniin, ajatuksia jäsennelty ihan urakalla. Tosin eilinen koko iltapäivä/ilta yksin typyjen kanssa oli sen verran vauhdikas ettei omille aatoksille paljoa löytynyt sijaa. Mutta kävin Rakkaimman kanssa kiivasta sähköpostinvaihtoa ja ehdittiin jopa iltamyöhään muutama sananen vaihtaa, joten vähän sain jelppiä pohdintoihini.

Näin on nyt näreet, että jos minut suinkin ko. paikkaan huolitaan vielä viikonlopun harkinta-ajan jälkeen - niin paikan mieluusti otan vastaan. Kuten sanottua, se on kuitenkin Juuri Se paikka johon olen aina halunnut päästä työtä tekemään, ja jos nyt siihen tilaisuus on niin sitä en hukkaan heitä. Olkoonkin sitten niin ettei työtä ole kuin silloin tällöin, toivoa sopii että jatkossa tilanne parempi.

Ja jokatapauksessa aion edelleen jatkaa kokoaikaisen paikan metsästämistä, onpahan helpompi sitten löytää sekin kun on jokin 'oikea työ' jossa kirjoilla - tätä kotona kirjoittamista kun ei kukaan ota vakavissaan.

- - -

Huoh. Nälkäkin kurnii muttei jotenkin huvita syödä. Turhauttavaa. Riittäsiköhän ihan vain satsi 'kuppikuumaa' ja pari näkkäriä pitämään nälän loitolla iltapäivään? Täytynee kokeilla. Harmittaa nyt kuitenkin että jätin sen aurajuustoihanuuden kauppaan ja nappasin ihan vain tavis-purjoperunakeiton. Mutta hyväähän tuokin.

Nyt ennenkuin blogini vaihtuu ruokapäiväkirjaksi vetäydyn rakkaan mikroaaltouunini seuraan ja kiitän jälleen Sinua ajastasi. Kuulemiin.

Viluillen,

Terhi.