Palasin tänään Kotiin. En minä pitkällä ollutkaan, mutta vuorokausi ihmeellistä hiljaisuutta tuntui satakertaiselta. Nyt olen täällä taas, tänne kuulun ja minua jopa taidettiin kaivata. Niin ainakin päättelin kaksista pikkuihmisen juoksuaskelista jotka säntäsivät minua vastaanottamaan.

                         -   -   -   -

Miksi ihminen ei tiedä syntyessään kaikkea? Miksei niitä elämän tärkeimpiä asioita voi oppia ilman takkuisia teitä ja pimeitä polkuja siinä matkan varrella? Miksei Elämän oppikoulua ole tehty yhtään helpommaksi? Pienellä ihmisellä on niin paljon ihmeteltävää.

Ensimmäisenä Rakkaus - koska Rakkaus on aina asioista se ensimmäinen. Ihminen ympäröidään heti synnyttyään perheensä ja läheistensä rakkaudella, mutta kaiken muun Rakkauden saa ihminen itse oppia löytämään. Itse tulin, elin ja satutin - ja opin kantapään kautta (..taisi siinä mennä muidenkin kantapäät samalla). Niin on Rakkaus löydetty.

Seuraavana Itsetunto. Vaikka se perheen ja läheisten rakkaus oli olemassa minullekin, en koskaan oppinut rakastamaan itseäni. En voinut käsittää mikä muka minussa on sellaista joka on suurta tai merkityksellistä, miten minä voisin olla kenellekään mitään? Vaadittiin jälleen lukuisia uusia särkymisiä, ja eniten säryin minä itse. Nyt olen kai jonkinasteisella eheyttämisen polulla Itsetunnon suhteen - mutta projekti jatkuu.

Sitten seuraavat ilman järjestystä Luottamus, Onni ja Haaveet. Ihminen osaa olla niin tolkuttoman sinisilmäinen juuri silloin kun sitä vähiten kaivattaisiin, ja asioiden kaatumisesta saa lähes aina syyttää vain itseään. Mutta joskus tarvitaan se toinen näyttämään mitä oikea Luottamus voi olla - niin on Luottamus löydetty.

Onni koostuu niin uskomattoman pienistä asioista ettei niitä aina meinaa huomata. Jos silmänsä uskaltaa avata on Onni siinä ihan vierellä: Rakkaimman hymy aamuyöllä unissaan, Pikun kovaääninen iltapusu poskelle tai Isomman 'minä rakastan sinua äiti'. Niin on Onni löydetty.

Haaveet. Uskoin joskus että jos unelman toteuttaa, se särkyy. Kuitenkin olen saanut huomata kuinka toteutuneet unelmat synnyttävät uusia unelmia, ja pian niitä on ihanan pitkä jono toteutettavaksi. Niin on Haaveet löydetty.

Ja silti on vielä ihmisellä paljon opittavaa. Pieni Elämä jatkuu, eikä oppiminen lopu koskaan. Pitäisikö sen?

Lakujen loppumista murehtien,

Terhi