Lähdin kauppareissulle Isomman kanssa kiukuteltuani koko aamun, takaisin tullessani Rakkain kuiskasi ennen lähtöään että 'ota kahvin kanssa jotain yläkaapista". Odotin lasten silmien sulkeutumista päiväunilleen ja hipsin kaapille - pähkinäsuklaata. Suli sydän ja mieli samantein, mistä toinen voikin tietää aina kiskoa siitä oikeasta narusta? Ja pähkinäsuklaanaru on se Oikeista Oikein.

Ja kun tietäisi taas mikä kiukuttaa, väsyä kai vaan.

- - -

Niin, ensimmäinen viikko töitä takana. Neljän vuoden tauon jälkeen Työntekoa isolla Teellä, ensimmäistä kertaa työssäkäyvänä äitinä - paljon opeteltavaa. Päivät juoksivat viuhuten, työ maistui päivä päivältä paremmalta ja työympäristö muuttui kokoajan mukavemmaksi vaikka jo alkuvaikutelmakin oli lupaava. Toivon, niin suuresti toivon että sekä minä että työ osaamme olla tyytyväisiä toisiimme, tahtoisin tästä taipaleesta tulevan mahdollisimman pitkän.

Viikkoon mahtui myös tyttöjen vanhempainillat ja Pikun omahoitajan kanssa käyty kehityskeskustelu. Samainen keskustelu edessä vielä Isomman hoitotädin kanssa, kunhan saisimme aikataulumme kohtaamaan.

Vanhempainilta ja keskustelu vahvistivat käsitystämme Pikun viihtymisestä päiväkodissa: kaikki sujuu loistavasti. Pikku on ikäisekseen äärettömän sosiaalinen ja empaattinen, valloittava ja näppärä. Isompikin sai kehuja reippaudestaan jo vanhempainillassa, mielenkiinnolla jään odottamaan syventävämpää keskustelua aiheesta.

Mistä nämä lapset ovat geeninsä perineet? Voiko luontoäiti olla todella niin ihmeellinen että osaa yhdistää lapsiin ne vanhempiensa salatuimmatkin hyvät puolet yhdeksi ihanaksi kimpuksi? Älköön maailma koskaan heitä pilatko.

- - -

Nyt kuuluu makuuhuoneesta kutsuva pajatus, Pikku taitaa olla hereillä. Palaan taas rivejä rustaamaan kun mahdollisuus siihen löytyy - pidähän itsestäsi huolta.

Poukkoillen,

Terhi.