Johan tässä oltiinkin turhan kauan terveenä, lenssu tuli taas ja iskikin kunnolla. Huooooh. Näyttää Isompikin potevan samaa tautia joten eipähän tarvitse yksin sairastella.

Huomiseksi tuli sovittua sukulointia ja armas mummoni odottaisi kovasti - turhan kauan viime näkemisestä jo aikaa... ei voi kuin toivoa äkillistä ihmeparantumista niin itselle kuin Isommallekin, ei sitten millään raaskisi jättää kyläilyä väliin. Mummoa onkin jo kova ikävä, liian harvoin tulee nykyään tavattua. Onneksi posti kuljettaa kirjeet ja puhelimetkin soivat sopivan tiuhaan.

Hirmusti olis tehnyt mieli leipoa kaikenlaista mutta eipä tässä nyt jaksa mitään laittaa... Kaikeksi onneksi eiliseltä jäi niin iso satsi ruokaa että on tällekin päivälle eväs valmiina. Ei muuta kuin illalla tytöt ajoissa petiin ja itsellekin löhöilyä Rakkaimman kera (huolittakoon suklaajäätelö kolmanneksi pyöräksi), siinä sitä parantelua kerrakseen.

Voi kun nyt taas tavittaisiin sitä kuuluisaa niskasta tarttumista oikein rivakalla otteella, työkuvioita ois pakko saada pyöräytettyä eteenpäin ennen totaalista kyllästymistä. Pari varteenotettavaa ehdokasta olis tarjolla haettavana, tosin tähän syssyyn nyt ei olisi kaivattu yhtään flunssa-aaltoa. Pää ei toimi edes hakemusten täytön verran saati että jaksaisin soitella edustavia tiedustelu-puheluja.

Äsh, aikansa kullakin. Nyt taas vaihteeksi täytyy keskittyä nujertamaan tämä tauti ja kasaamaan voimia viikonlopun ajan.

Voimia Sinulle missä ikinä niitä tarvitsekaan, pidä itsestäsi huolta.

- Terhi