Mieli täyttyy jännityksen-ihmettelyn-pohdinnan-odotuksensekaisista aatoksista.

Aamulla vietiin tytöt päiväkotiin. Pikku ei edes hoksannut lähtöämme, kovasti koitimme vilkutella mutta toinen ei huomannutkaan. Epäilenpä että on ollut hassua huomata poislähtömme. Isompi pääsi suoraan käsienpesujonoon, tuntui tyttöä jännittävän kovasti. Käytävällä näkyi muutamia lapsia itkemässä lähtevien isiensä ja äitiensä perään, Isompi tuntui ihmettelevän että mikäs paikka tämä onkaan - eikö muista olekaan hauska tänne tulla?

Veikkaan että huomisaamu on taas täysin erilainen, kun nyt jo tietävät mitä tuleman pitää. Realistisesti olen päätellyt että tänään ei ainakaan Pikku ole syönyt murustakaan, ja päiväunille saanti on ollut työn takana. Isompikaan tuskin on jännitykseltään saanut nukuttua, ja ilta on sen mukainen. Täksi illaksi olemme kyllä Rakkaimman kanssa koittaneet asennoitua runsaalla huomiolla tytöille ja odotettavissa on varmasti monenmoista kiukkua ja selvitystä. Sittenpä sen näkee.

Pian nähdään myös kuinka kauan saa aktiivinen työnhaku jatkua ennenkuin tärppää. Nyt siis on vihdoin aikaa soitella, hakea, käydä paikanpäällä ja pommittaa jokaista varteenotettavaa paikkaa uteluilla työvoiman tarpeesta. Sen verran jo pääsin eteenpäin että keskiviikolle sain samantein työhaastatteluajan :D :D :D. Kyseinen työ alkaisi varmaankin samantein, ja taitaisi sisältää jonkin verran iltatyötäkin - jopa yöhön asti toisinaan. Mutta katsotaan nyt mitä tarjoavat, tuntui Setä Yhteyshenkilö ainakin välittömästi kiinnostuneelta.

Toiseenkin paikkaan soittelin ihan ilman ilmoitusta, ja sanoi 'ehkä ei' mutta pyysi kuitenkin lähettämään yhteystietoni. Joten ihan hyvällä mallillahan tämä on, hakemuksia on paraillaan vetämässä muutamia ja sitten tämä tuleva haastattelu. Saapi nähdä mihin maailma Terhiä vie!

Nyt siirryn pyykkaamaan ja tiskaamaan, ja kertoilen lisäkuulumisia heti kun joudan.

Kotihengettärenä ihmetellen,

Terhi.