'Hei katso äiti, onko tuo nyt se parsasika?', kuuluu kotosohvan uumenista. Neiti lähes-5-v katsoo lumoutuneena ohjelmaa villisioista, äitiä kikatuttaa moiset kommentit.

Tähän istahdin lukeakseni työmeilit, huomatakseni Suurella Tärkeydellä lähetetyn viestin: "tuletko käymään juttusillani. Nyt. - The Boss (nimi muutettu, toim. huom.)" Pakkohan tuo oli vastata että taisin juuri ehtiä kotiin, palanemme huomenna asiaan. Luvassa kuulemma 'hyviä uutisia jatkosta', jiu. Ehkä nyt sitten jo uskaltaa olla varmahko siitä mistä itsensä löytää vuodenvaihteen jälkeen?

Niin kovasti toivoisin löytäväni itseni juuri tuolta. Hektisen hymyileväisestä, hyörinäntäyteisestä toimistosta jossa kahvi on aina kuumaa ja tilat kiiltelevät uutuuttaan. Ihmisistä ne joihin on tutustunut on nii-in samalla aaltopituudella, ja niillä joihin ei ole ollut ilo tutustua sen kummemmin ei ole niin väliä.

- - -

Kaikki on niin kovin Hyvin. Kotona, elämässä noin ylipäätään, kaikessa. Rakkain on niin Rakas, tytöt niin ihania, ja kuukin niin kaunis. Joulu lähestyy, ja vaikkei yhtään korttia tai pakettia ole vielä hankittuna on sydämessä suloinen pieni jännitys - kuten aina näihin aikoihin. Oi. Onnellinen? Kyllä. Niin että se tuntuu varpaanpäissä asti.

Anna suukko peilikuvalle, tänään on siihen aihetta!

- Terhi