Tytöt seuraavat Katti Matikaisen touhuja harvinaisen hiljaisina ja tarkkaan, vieressä kuorsaa Rakkain jonka ajattelin kerrankin antaa uinahdella vähän pidempään. Muumimammamuki tarjoilee toista satsia aamukahvia ja olo on kerrassaan leppoisa - ihana, rauhallinen vapaa-aamu.

Ulkona näyttäisi olevan niin surkea ilma ettei sinnekään tarvitse kiireellä rynnätä, eikä pitkästä aikaa ole mitään ohjelmassa. Sen kuin ollaan vaan, keksitään jotain jos siltä tuntuu... oi miten tällainen joutilaisuus tekee hyvää välillä.

----

Olen tuossa syksystä alkaen miettinyt olisikohan tämä arkielämä sen erilaisempaa jos minäkin tekisin perinteisempiä työpäiviä, tarkoittaen siis vähintään kahdeksantuntisia. Nykyinen hitusen aikaisempi kotiutuminen lasten kanssa sopii kyllä meidän arkeemme, mutta toki tiedän että jatkossa on varmaan väistämätöntä tehdä pidempiäkin päiviä - jos ei aina niin usein kuitenkin.

Niin tai näin niin tämä on ollut oikein sopiva 'puolipehmeä' lasku työhönpalaamiseen, tyttöjen ei tarvitse ihan iltaan asti olla päiväkodilla ja jää siten vähän enemmän aikaa yhdessä arki-iltoihin. Tokihan ne kotiinpaluun ensimmäiset hetket lähes aina menevät osittain pyykinpesun ja ruoanlaiton ynnä muiden kotipuuhien merkeissä mutta yhdessä ollaan silti. Ja tokihan Rakkaimman työpäivät venyvät lähes poikkeuksetta turhan myöhään, mutta ei sovi valittaa. Tärkeintä että on työ joka oikeasti kiinnostaa, jossa on miellyttävä ympäristö  ja jota ei ihan kitupalkalla tarvitse tehdä - ja puhun nyt siis yksinomaan Rakkaimman työstä, mikään näistä kun ei sovi omaani ;)

Nyt siirryn kultamurujen luokse lähemmäs, ja toivottelen kaikille Teille oikein rattoisaa viikonloppua.

- Terhi