Melkoista vipinää ilmassa allekirjoittaneen taloudessa ja ympäristössä. Viiden yön päästä pitäisi jo katsella uuden Kodin seiniä niiden sisäpuolella virallisesti asuen, ja voipi kuvitella miten monta asiaa vielä hoidettavana.

Sen satamiljoonaa verhonipsua (kuka niitäkin aina syö??), lamppua, tankoa ja ripustinta taas hankittu kuluneella viikolla - puhumattakaan varsinaisista isommista hankinnoista. On juostu ja säntäilty, pakattu ja niputettu, innostuttu ja tohistu. On se vaan nii-in hienoa päästä jälleen Kotiin, tehdä uusista nurkista meidän näköisiä ja vallata ne meidän tavaroilla.

Tytöt saavat uuteen huoneeseensa pikku yllätyksiä jotka näkevät sitten vasta muuttopäivänä, oletuksena on että neidit tulevat viihtymään huoneessaan kovinkin hyvin.

- - -

Tänään takana työhaastattelu, oikeastaan hitusen yllättävä sellainen. Paikka johon ei rahtuakaan koulutusta & kokemusta mutta rutkasti kiinnostusta toki, napsahti haastattelukutsu samantein kun hakemus heille tuli. Aivan ihanan oloinen miljöö jossa ko. paikka sijaitsee, mukavia ihmisiä ja voi miten mukavia ihmisiä lisää. Ei kun vaan jalat tukevasti maahan liimattuina unohdan asian pohtimisen kunnes sieltä jotain seuraavaksi kuuluu. Hakijoita kuulemma erittäin paljon - yllätys - joten ei auta kuin toivoa ja odotella.

Jos ei tämä niin sitten joku muu.

- - -

Pieni Elämä jatkaa tohinoitaan ja sutinoitaan, päivitän kuulumisia jälleen kun pysähtymään ehdin.

- Terhi