...koskien työnhakua siis molemmat.

Tai no aivolomaksi tätä viikonloppua ei voi sanoa - vaikka työnhaku onkin paussissa on päässä silti pyörimässä satamiljoonaa avointa kysymystä.

Tänään jälleen yhtä työhaastattelukokemusta rikkaampana. Jännityskerroin hipoi taivaita, mutta hyvinhän tuo meni - pitkän tovin siinä istuinkin ja jälkeenpäin pää sauhusi informaatiota, sauhua näkyvissä edelleen. Paljon paljon plussaa kyseisessä paikassa, jokunen hentoinen miinuskin kyllä löytyy. Ja tietysti päällimmäisenä epävarmuus: kelpaanko.

Maanantaina se kuullaan, siispä pari päivää aikaa punnita asioita omalta kantiltaan ja pohtia, pohtia. Kirjaan vielä itselleni selvyydeksi nuo plussat ja miinukset:

- epäsäännöllisen suuruinen palkka (perustuen valtaosin provikoihin ja bonuksiin)
- palkka juoksee hitusen jälkiajassa

+ loistava sijainti
+ mukavan tuntuinen työympäristö ja -ilmapiiri
+ hyvät ja sännölliset työajat
+ mielenkiintoinen työ
+ kehittyvä, kasvava ala
+ palkka hyväkin jos oikeasti työssään pärjää (siihen pystyy omalla panoksellaan vaikuttamaan)
+ mahdollisuus edetä

Eli summa summaarum; varsin vähän miinuksia mutta täytyyhän nekin huomioida. Koitan viimeiseen asti olla oma realistinen itseni; Setä Myyntijohtaja latoi kyllä mukavia palkka-arvioita eteeni ja totesi ne varsin mahdolliseksi. Pieni epäilys piilee silti selkäpiissäni kokoajan, tosin tuosta arviosta riittäisi oikeasti minulle puoletkin.

Ähry sentään.

Maanantaina saan tuomioni, ja omat päätökseni pitäisi olla suht selkeitä tuolloin.

Onko minusta ottamaan haasteen vastaan? Työ ei todentotta olisi mikään helppo nakki, mutta sitä nyt en oikeastaan kaipaakaan. Tavoitteet ja haasteet ovat ne jotka minua liikuttavat, niitä olisi mukava saada. Mutta onko minusta siihen?

Mietteliäänä,

Terhi.