Pudotat lusikan kädestäsi, tuijotat silmät suurina
'Äiti kulta. Minä en Pidä tästä. En aio syödä tätä, minä Tahdon uunimakkaraa. Tiedäthän sinä Äiti.'
Äiti tietää, ja toimii toisin.

Kultapieni.
Maailmassa ei pärjää makkaralla
hedelmänpaloilla
Nalle Puh -pipareilla.
Aina tulee äiti - hyökkää aseinaan perunat ja kastike,
kalakeitto ja vihannekset
lihapulliakin löytyy.

'Mutta äiti. En minä nyt syö. Jälkiruoka maistuisi kyllä, onko meillä jäätelöä? Minulle tulee hampaita, en vielä ymmärrä kaikkea, ja se kuuluu tähän ikään. Äiti.'
Maistaisit edes.
Ota lusikalla? Sormin? Autanko minä? Kenties uusi haarukka?

Ei sitten. Ei kerran kelpaa, on se kumma.
Huono äiti asialla, vastassaan Pieni Oppilas.
Molemmilla niin paljon opittavaa.

Kyllä sinä joskus opit, varmasti.
'Uskoisit sitten sinäkin niin, Äiti.'