Kahviseurana tällä kertaa muumimamma kolhuisessa kupissaan, sisko-armaan lahja Isomman syntymän jälkeen, ja onnistuin tuolloin heti saamaan mukavan kolhun reunaan. Noh, elämän merkkejähän nämä.

Tytöt nukkuvat, Rakkain on kaukana kaukana. Rankka päivä toisella, 1000km ajettavana yhdelle päivälle ja siinä välissä hautajaiset. Hengessä olen mukana, toivon että toinen jaksaa... aamulla yritin kanaemoilla ja paapattaa syömisen tärkeydestä ettei menisi koko päivä kahvin ja energia-krokotiilin voimalla. Kulta. Jaksaahan se?

Ikkunan ulkopuolella vallitsee mukavan kirpeä kevätilma, aurinkokin jaksaa paistaa vaikka välillä meneekin hetkeksi piiloon pilvikumpujen taa. Oltiin aamutuimaan testaamassa Pikun uudet hiekkalelut, tulipa samalla kiikuttua ja potkittua palloakin kiitettävästi. Nyt hetki voimien keräykseen, työnjakona se että tytöt uinuvat ja äiti saapi kahvia ja suklaata ;)

Loppupäiväksi täytyisi keksiä jotain leppoisaa tekemistä... Meinasin josko käytäisiin katsastamassa lähilammen sorsat ja ehkä heittelemässä leipäpaloja. Samalla voisi testata vieläkö viereisen puiston keinussa saa tarpeeksi kovat vauhdit.

Tällaisina päivinä kun koko päivän olemme tyttöjen kanssa keskenään en voi lakata ihmettelemästä miten taas raaskin mennä töihin kun arki koittaa? Pienten seura on niin ihanaa, kun ei ole kiirettä mihinkään ja saa höpötellä sen minkä ehtii. Huokaus. Meidän pienet.

Tokihan nuo mielellään menevät päiväkotiinkin... Mutta voi kun koittaa vapaapäivän aamu ja huomaavat ettei ollakaan lähdössä mihinkään, molemmat ovat aamusta lähtien erilainen hymy huulilla. Ja jopa tänään nukkuivatkin hitusen tavallista myöhempään aamulla, ehtivät kuitenkin heiluttelemaan ja halimaan isin puhki ennen lähtöään.

Noh, palaan illalla ja kerron kuinka päivä sujui. Sinä, tee jotain mukavaa ja muista välillä hymyillä sille peilikuvallesikin :)

- Terhi