(selvennys otsikkoon heti että mainitsemani kahviseurat koristavat kuppia, eivät istu vieressä)

Se Tavallinen Torstai. Rakkain jälleen kerran myöhempään töissä, tytöt kikattavat tuossa lattialla touhuissaan (myönnettävä että väliin kuuluu myös raivonkiljahduksia jotta kikatukset taas voivat jatkua), ja minä pohdin että voisi välillä olla pohtimattakin.

Ja jos saisin mitä vaan, menisin nyt nukkumaan - ja aamulla kaikki toisin ois, tai jos ees ois vähän parempi olla... (Vilkkumaa)

Kun ihan tosissaan joku kertoisi miten päin olla silloin kun kaikki on mielettömän hyvin? Silloin kun mitään ei puutu eikä mitään kaipaa mutta joku kohta sisällä sanoo että en ole kaikkea sitä mitä haluaisin.

Mitä sitten haluan? Kirjoittaa. Kirjoittaa. Ja ehkä vielä vähän kirjoittaa. Lukijoitakin olisi tietysti varsin mukavaista saada mutta ensin täytyy olla mitä lukea. Eli täytyy kirjoittaa. Ja sehän se on helppoa, tarvitaan vain aikaa - heh, juuri sitä mitä ei aina oikein tunnu olevan. Ja jos joskus sellainen vahinko käy että sitä hetki löytyy niin ei jaksa. Ja jos ehkä vielä jaksaisikin niin sekin hetki olisi tietysti mukavampi viettää Rakkaimman kainalossa.

Eli voisiko joku nimeltään Kiltti tai Ystävällinen maksaa allekirjoittaneelle siitä että saisi viettää säännöllisesti ison osan päivästään juuri tässä, käsissään valinnaisesti näppäimistö tai se-ainoa-hyvin-kirjoittava-mustekynä ja lehtiö. Taustalla soisi tunnelmaan sopiva musiikki tai vaihtoehtoisesti Hiljaisuus. Siihen hetkeen kaikki muu saisi unohtua, kun aika vaihtuu iltapäiväksi hakisin armaat pikkuiset kotiin ja hautoisin samalla ideoita seuraavaan päivään.

Niin, voisiko? Minä vastaavasti lupaisin kautta kiven ja kannon tuottaa lopulta sellaistakin tekstiä joka muidenkin silmille sopisi, ja jota kenties joku joskus ostaisikin - jos ei muutoin niin Kirjapörssistä eurolla kipale.

*huokaaaaaaaus*. Sitä odotellessa annan pölyyntyneiden aivosolujeni törmäillä tosiinsa viettäessäni päivät työpöytäni takana toimistolla jossa ehkä teen työtä muiden hyväksi mutta josta alkaa olla motivaatio aika kaukana.

Noniin, poistunpas taas että voin palata myöhemmin pirteämpänä.

- Terhi.