Vesirokkoahan se.

En enää koskaan siis tule sanomaan "sitähän meillä ei vielä ole ollutkaan..." - pois se minusta.

Isompi siis kauttaaltaan pilkullinen ja pienessä lämmössä. Ei kuitenkaan enää mitään järisyttävän huonoa vointia, kiukutella jo jaksaa jos siltä tuntuu ;)

Pikku on ihan hassu. Huomaa että ulkoilmaa tarvittaisi, höpöttää levottomia ja on ihan päätön. Suloinen pulloposki. Nyt jo terve vatsataudin jäljiltä, sitten vaan seuraavaksi odottelemaan pilkkuja hänellekin :D  (oikeasti ei naurata).

Tämän viikkoa siis ainakin jälleen kotiäitinä. Tosin ei tämä ihan normaalia ole, kököttää nyt neljän seinän sisällä - ARGH. Jos nyt edes päiväksi laskisi tuo isomman lämpö, niin karattaisi heti pihalle happea ottamaan. Pikku täytyy viedä illalla tuulettumaan, kunhan Rakkain kotiutuu.

Etukäteissynttärilahjaksi saamani stepperi odottaa varsinaista kunnon sisäänajoa. Jokohan sitä tänä iltana olisi sen verran voimissaan että ottaisi muutamat hiet ja reisivenähdykset?

Itsehän en oikeastaan taudissa ollutkaan. Muiden juostessa vessassa milloin mistäkin syystä minä tyydyin vain hitusen huonoon oloon joka heikensi ruokahalut pariksi päiväksi. Siinäpä taisi se olla, ja vesirokko on onneksi poispodettu jo ipanana. Muutoin vain on jo monta päivää ollut ihan vetämätön olo, pistän huonon syömisen ja ulkoilun puutteen piikkiin.

Tässä sitä sitten räpiköidään, hiljalleen etiäpäin. Onpahan sitten sairasteltu ehkä vähäksi aikaa varastoon, eikös?

- Terhi


(oioi, viikonloppuna siskorakas saa kauan kaipaamansa vaavin - tosin italialaisgeenisen karvaversion, mutta pääsenpä edes haukkuvauvan kummitädiksi)