Voiko apteekissa käyminen olla näin vaikeaa?

klo 17.30 Totean että taidanpa lähteä käymään lähimmässä apteekissa, ja hakea viereisestä kaupasta jotain samalla. Eihän kannata rynnätä keskustaan kun lähemmäksikin pääsee.

Pengon kassiani, ei näy reseptiä. Ahaa-elämys, sehän on keittiön tasonnurkalla. Kyseinen nurkka tyhjä. Yhtäkkiä mielessä välähtää edellisiltainen tapahtumaketju, jossa mies kysyy 'oliko nää kaikki paperit ihan roskia?' - johon vastaan katsomatta että juujuu ja jatkan tiskausta. Eikä. Ja samassa tajuan että mies vei juuri roskat.

Onni (?) onnettomuudessa juuri kyseinen roskis on vielä sisällä. Jee. Ja sieltähän se resepti löytyy, reunukset tahrittuna kaurapuuroon ja et-halua-tietää-mihin - vielä suht käypänä, joskin varsin kostuneena. Ja eikun matkaan kohti apteekkia.

klo 18.01 olen käsi apteekin ovenkahvalla, vain todetakseni että ko. apteekki sulki ovensa klo 18.00. Päätän sitten ajella Prismaan, sen viereinen apteekkihan on seitsemään asti auki. Ikuisuuksien päästä löydän kelpo paikan autolle, ja suuntaan apteekkiin - vain löytääkseni ovesta lapun 'suljemme kesäaikaan klo 18.'

Noh, käyn sentään mukavan ruuhkaisessa Prismassa tekemässä kauppaostokseni joista unohdan puolet.

klo 18.40 ajelen keskustaan etsien parkkipaikkaa. Saan apteekkiasiani hoidettua, ja matka kotiin alkaa.
Ajan kaupungin älyttömimmässä ympyräristeysyhdistelmässä täysin väärää kaistaa ja ruuhkan keskellä päädyn täysin väärään suuntaan. Joudun ajamaan puoliväliin Utsjoki-Kevoa (ainakin melkein) ennenkuin pääsen kääntymään kotiinpäin.

klo 19.05 kotona. Olisikohan jo ajoissa pitänyt ajatella että tämä kaikki oli merkki korkeammilta voimilta, eikä minun todellakaan pitäisi tätä kyseessäolevaa reseptivalmisteita nauttia?

Oli miten oli, minua ei vähään aikaan näy apteekeissa.

Puhkien ja puuskuttaen,

Terhi.