Taas olen tässä, joku vasaroi päätä kysymättä lupaa... Miten se aina alkaakin niin varkain, ja miksi ei ikinä tule otettua lääkettä jo alkumetreillä? Nyt se on jo myöhäistä. Lääke sai tasan pään tuntumaan turralta, poistamatta kipua ja tuskin syytäkään.

Syy, mikä se on?

Muutama vuosi sitten kipu synnytti tämän:

Kipu kivun jälkeen

jotakin niin paljon pelottavampaa

Älä vie minulta tätä kaikkea

älä nyt kun minulla on niin paljon.



Siihen ajatukseen palaan yhä edelleen, joka ikinen kerta kuin tämä helvetillinen kipu täyttää jokaisen aistini.

Pahinta on juuri se kun kipu lopulta päättyy. Miksi se loppui? Aiheuttiko se jotakin lopullista vai päättikö vain muutoin armahtaa.. Miksi?

Tiedän ettei tämä taas lakkaa ennen kuin vajoan uneen. Nukahtaminenkin tämän keskellä tuntuu pelottavalta, ei lainkaan hyvältä. Tiedän että aamulla saan herätä kivuttomaan oloon ja ajatella taas kuvitelleeni kaiken - mutta jos ei sittenkään?

Tahdon vain vielä sanoa Rakastan Sinua Rakkain, ota kainaloon kun kotiudut ja sano että kaikki on hyvin. Olette minulle Elämä.

- Terhi