Pian on huomen. Olen jo varautunut hankkimalla kristallisydämen, sen ojennan kahdelle sydämelliselle jotka sanovat toisilleen 'Tahdon'. Vielä olisi paljon varautumista jäljellä.

Huomenna pitäisi olla Kaunis. Pukea päälle uusi kapea mekko, lakata varpaankynsiin violettia ja hymyillä samaisen violetin sävyyn. Isompi saa juhlan kunniaksi minivarpaisiinsa samaa väriä, ja pääsee kirkkoon laulamaan virsiä kirkkaalla tytönäänellään.

Saan jälleen syyn olla ylpeä Äiti, ihaillen tyttöään joka tulee nauttimaan isojen ihmisten juhlasta koko kolmevuotiaan prinsessan olemuksellaan. Saan syyn hymyillä tuntemattomille, syyn itkeä muutaman onnenkyyneleen puolisalaa ja olla hetken kateellinen tuosta pienestä sanasta jota en kai koskaan itse kuule.

Nyt on vielä aikaa ihmetellä. Aikaa rutistaa Pikkua koko huomisen edestä, ja toivoa ettei tätä harmita jäädä kotiin. Enpä usko, laatuaika isin kanssa voittaa edustusjuhlat mennen tullen.

Seuraavaksi akku latautuu santsikupillisella, tänne palaan kenties myöhemmin.

Kateellisia ajatuksia kimpustaan ravistellen,

Terhi.