Päivät ovat kiireisiä. Kolmen ja puolen muka-kiireisen äitiysvuoden jälkeen vasta nyt voin oikeasti sanoa olevani kiireinen. Päivärytmimme vielä äskettäin olivat seuraavat:

8.00     Aamuherätys, Rakkain vilkutetaan töihin
           aamutouhut ja aamupalaa
           ulos
11.00   ruoka
11.30   päiväunet pienille, omaa aikaa äidille
13.00   tytöt heräilevät, välipalaa ja sisätouhuja
           ulos
17.00   ruokaa, odotellaan Rakkainta kotiin
           iltatouhuja
20.00   tytöt iltapalan kautta nukkumaan

- ja toki päivät sisälsivät valinnaisessa määrin pyykinpesua ja siivousta ja mitä milloinkin, mutta kaiken kaikkiaan varsin omavalintaisessa järjestyksessä.

Päiväni nyt:

6.55     herätys, koko perheen aamuvalmistelut
7.50     tytöt päiväkodille (matka kimppakyydillä koko perheen kesken)
8.05     Rakkain tiputtaa minut kyydistä kaupungille, ehkä pikaiset ärrä-kahvit kahdestaan autossa :D
8.15     saavun töihin, vartti aikaa asettua aloilleen
            töitä töitä töitä
11.00    vartin sapuskatauko
            töitä töitä töitä
13.00    vartin kahvitauko
            töitä töitä töitä
15.00    työpaikan ovi kiinni, pikajuoksu bussille ja matka kohti päiväkotia alkaa
15.25    hyppään vähän ennen kotia pois kyydistä, kipitän jonnin matkaa päiväkodille ja saan murut kainaloon
16.00    kotona taas, ruuanlaittoa ja kaikki muut rästiin jääneet kotityöt
            iltatouhuja ja säpinää, Rakkain saapuu jossain vaiheessa ja saa kolminkertaiset ikävänrutistukset
20.00    tytöt nukkumaan iltapalan kautta, allekirjoittanut lösähtää sohvalle kun joutaa.

Muutos siis aika suuri, suurempi vielä tosielämässä kuin tässä näytöllä ;). Mutta olen tyytyväinen, olemme tyytyväisiä. Se taitaa olla se tärkein.

Ikävä tyttöjä päivisin on hirmuinen, mutta kuitenkin positiivisella tavalla. Tiedän kuinka hyvässä hoidossa he ovat ihanien päiväkodintätien huomassa - ja tiedän kuinka ihana on taas viettää päivän loppu yhdessä kikatellen.

Näin on hyvä, toivottavasti myös Sinä siellä olet löytänyt elämääsi tasapainon :)

Rakkaimman kainaloon vetäytyen,

Terhi.

ps. Hups, otsikko ei sitten lopulta liittynyt millään tavalla kirjoitukseen :D. Jätettäköön se sitten vaikka seuraavaan kertaan ;)