(Jälkimmäinen tosin sai heti tuomion kohti viemäriä, ja uusi tuoreempi versio porisee pannuun parhaillaan.)

Jälleen odotuksentäyteinen viikko aluillaan. Perjantainen työhaastattelu loi varmuutta että paikka todellakin olisi minun makuuni, nyt en voi kuin odottaa. Rouva Esimies oli mukavan lämmin persoona, ja minusta taidettiin jopa tykätä. Mutta kuten aina, edes jollain tasolla olisi hillittävä innostustaan ettei tipahda liian korkealta.

Työ olisi Jotain Ihan Muuta verrattuna tähänastisiin hakemiini paikkoihin. Enemmän tekemistä, vähemmän asiakaspalvelua - mutta varsin sopivaiset työajat ja runsaasti muitakin plussia. Katsotaan, taas kerran.

Jos nyt ei nappaa, on takataskussa taas joukko lisäsuunnitelmia ja haettavia paikkoja. Suurella varmuudella uskon sen Minun Paikkani vielä löytyvän jonkin nurkan takaa, täytyisi vain osua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan - mikä klishee.

Tytöt viihtyvät päiväkodintätien hoivassa. Pikku on vähän itkeskellyt muodon vuoksi, Isompi menee puolijuoksua joka aamu touhuihinsa. Iltapäivisin on ihana saada omat kullat takaisin kainaloon, ja molemmat ovat yhtä hymyä.

Viikonloppu tosin täyttyi Isomman uhmakiukuista potenssiin sata. Liekö sitten vapaa-ajankäyttöongelmia tytöllä vai mitä, mutta mikään puuha eikä touhu ollut mieluinen ja ilmoille kajahti minuutin välein järkyttävää karjuntaa ja kiukkua. Kuinka kolmivuotiaalla voi olla niin suuri ääni?

Lauantaina saimme viettää Isomman kanssa tyttöjen aamupäivää, kun Isompi pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kampaajalle. Tyttö napotti tuolissa nii-in nätisti, ja jutteli parturitädin kanssa mukavia. Jälkeenpäin kävimme nautiskelemassa jäätelöt ja ihmettelemässä jonglööritaiteilijaa torilla. Varsin mukavainen päivänalku, tosin kotiinpäästyämme tyttö huusi tunnin uhmaista huutoaan ilmeisen väsyneenä. Huoh.

On jotenkin puolitehoinen olo. Käyn vain toisella moottorilla, ilman varageneraattoria. Vähävirtaisena, puolinukuksissa. Flunssaako tulossa? Yleinen lorvikatarri? Kahvinvajausta? (ryntäys keitintä kohti) - Ah, lounas oli jäänyt väliin. Ja matkalla keittiöön tulvahti radiosta annos Juanes'ia, nyt taas jaksaa :D

- - -

Positiivisuus kasvattaa positiivisuutta - se tuli jälleen huomattua. Taannoisella ensimmäisellä käyntikerrallani työvoimatoimistossa sain vastaani ystävällisen virkailijan joka - siitä huolimatta että oli vasta aloittanut työssään - palveli minua lämminhenkisesti ja sai minut jopa uskomaan omiin lahjoihini. Heti tuon käynnin jälkeen juorusin hyvästä palvelusta Positiivareille , ja heidän kauttaan kiitos kulkeutui paikallislehteenkin.

Kyseinen virkailija työtovereineen oli huomannut kiitokset ja oli oikein otettu, oli erittäin hienoa palata tänään saman virkailijan luo joka mainitsi kiitosten perilletulosta ja siitä minkä vaikutuksen se teki. Suosittelen siis erittäin lämpimästi kaikille samaa juoruamista - jos kohtaat hyvää palvelua, anna se välittömästi ilmi! Seuraavalla kerralla vastassasi on kenties vieläkin parempaa palvelua ja kauniimpia hymyjä.

- - -

Nyt siirryn kanapastani pariin ja odottelemaan kahvin jäähtymistä, palaan jälleen kun syytä on.

Palellen,

Terhi.