Elämäni kamalin, kauhein, kammottavin ja kivuliain hammaslääkärikokemus (tai ylipäänsä kokemus) oli aamulla.

Sen piti olla vihdoin se viimeinen käynti aikoihin, yksi paikkaus ja se olisi siinä - lasku ja kiitos hei. Mutta kun kolmannenkaan puuduteampullin jälkeen ei tuntunut yhtään puutuneelta, arvasin että jotain on vialla.

Setä Hammaslääkäri koitti silti porailla väliaikaista paikkaa pois, ja kun pora osui itse hampaaseen alkoi Järkyttävin kipu ikinä.

Lisää puudutetta, uusi yritys. Varovasti setä Hammaslääkäri tökki hammasta, ja kipu paheni hirveänkauhean kamalaksi. En voinut estää itkua, ja sekä hoitaja että lääkäri pohtivat 'Mitäs ihmettä tämä on'.

Vielä yksi yritys, mutta kun kipu oli jo jotain mitä en edes osaa kuvailla, oli pakko lopettaa alkuunsa - mutta kipu jatkui vaikkei hampaaseen edes koskenut kukaan enää.

'Tulehtunut se sittenkin on jo, koko hammas' - oli tuomio. Ei siis toivettakaan että puutuisi, eikä ihme että sattuu. Määräys juurihoitoon, eli tiuha ravaus setä Hammaslääkärin luona jatkuu lompakkoni laihtuessa.

Hampaani sai lääkeainetta ja väliaikaisen massan yllensä, kaksi viikkoa armonaikaa kunnes juurihoito alkaa. Mutta kokoajan on se vaara että tajunnan räjäyttävä kipu posahtaa jo aiemmin, sitten vain soitto ja välittömästi hoito jatkuu.

- - -

Nyt on siis tuloksena lievästi puutunut toinen poski, ja tolkuton jomotus kyseisestä hampaasta koko leukaluuhun. Väkipakolla söin vähään salaattia pahimpaan heikotukseeni, mutta enempää en aio enkä tahdo suuhuni laittaa.

Miten ikinä kestän enää hoitoa tuohon hampaaseen? Kun pahin on edelleen edessä, vaikka aamuinen oli jo todellakin sitä pahinta.

Nyt on tullut koettua siis valtaisat itkut hammaslääkärin vastaanotolla, ja se itku kantoi kotiinkin asti. Onneksi vastassa oli Rakkaimman olkapää ja lohdutus.

- - -

Olen joskus leikilläni sanonut että sata kertaa mieluummin synnyttäisin kuin kärsisin hammaslääkärin tuolissa - ja nyt jos koskaan allekirjoitan tuon lauseeni. Neljätoista tuntia synnytyspolttoja on hyttysen kutitusta verrattuna tämän aamuiseen.

Mitähän tästä voisi oppia? Älä syö karkkia, muista pestä hampaat? Ehei. Hammaslääkärikäyntiä ON syytä pelätä. Nyt jos koskaan.

Posket puutuneina punoittaen,

Terhi.


ps. Kaikki kunnioitus silti setä Hamamslääkäriä kohtaan, kaiken sen kärsimyksen hän silti hoiti tapansa mukaan asiallisesti ja hyvin palvellen.


pps. Maailma sai kuin saikin uuden ihmisen - pieni prinssi syntyi eilen myöhään illalla. Viesti tästä toi ehkä hitusen valoa kaiken keskelle.