Uusi Koti on nyt omistuksessa, heti jo tuntuu Kodilta vailla ainoatakaan kalustetta. Pian, hyvin pian koittaa muutto ja pääsemme jälleen Kotiin.
Tämänhetkinen Koti on kaikessa tapauksessa haikea jättää taa. Täällä on rakastettu, tultu perheeksi, kasvettu, tunnettu nii-in paljon kaikenlaista. Täällä on ollut erittäin hyvä elää ja olla, tämä on osaltaan ollut tekemässä meistä Perheen. Kuitenkin niin mielellään pian suljemme tämän huoneiston oven takanamme viimeistä kertaa, ja avaamme elämässämme uuden vaiheen isommassa Kodissa.
Pian siis ympärillä myös uudet maisemat - kartallinen sijainti ei järin kamalasti muutu mutta aina se ympäristöä muuttaa kuitenkin. Niin toivon että tytötkin löytävät uusia kavereita - jos ei muutoin niin ainakin taas päiväkodin kautta.
Nykyinen päiväkoti tulee siis muuttumaan, ja sekin osaltaan aiheuttaa haikeutta. Hoitotäti toisensa jälkeen jo nyt päivittelee kuinka he raaskivat tyttömme päästää toiseen paikkaan hoitoon.
Onkin jo kulunut aika tarkalleen vuosi siitä kun elämämme mullistui päiväkotielon alettua. Kaikki sujui heti - ja on siitä lähtien sujunutkin - ennalta-arvaamattoman hyvin, tytöt ovat olleet uskomattoman sopeutuvaisia ja sosiaalisia.
--
Kaikkea mahdollista pyörii Pienessä Elämässä tällä hetkellä, ei meinaa ehtiä vuodattamaan lainkaan. Mutta eiköhän tässä koiteta välillä hengähtääkin.
Pidä itsestäsi huolta.
- Terhi
(kuvassa uusi seuralaiseni - kiitos, Rakkain)
Kommentit