Ensin kaaduin minä viltin alle, reilun 39 asteen kuume iski aivan varoittamatta enkä voinut kuin maata liikkumatta ja antaa kivun kyynelten virrata. Samana yönä sairastui Pikku - kaikeksi onneksi lievemmin mutta myös varsin tukkoisena ja kuumeisenakin. Seuraavan päivän kölöttelimme siis kahdestaan satoja palapelejä kooten ja kirjoja lukien.
Loppuviikko toi vielä seuraamme kaksi nuhaista, kun Isompi ja Rakkain saivat osansa lenssupöpöstä. Yhdessä oli jopa mukavaa sairastaa ja ainoa varjo viikonlopussa oli varsin sateinen ilma joka piti vielä toipilaat sisätiloissa.
Nyt ollaan siis jo elävien kirjoissa, nuha ja kurkkukipu on jäänyt matkaseuraksi tälle viikolle mutta kaikenkaikkiaan jo parempi olla. Josko tällä viikolla jo ihan oikeasti kävisi apteekissa kartuttamassa vitamiinivarastoja.
- - -
Tämä viikko tuo taas tullessaan työhaastattelun, ainakin yhden. Sen piti toteutua jo edellisviikolla, juuri sinä päivänä kun elämäni suurin flunssapöpö päätti muuttaa päähäni asumaan. Ei voinut kuin pahoitella ja perua koko touhu, onneksi Täti Työnantaja oli hyvin ymmärtäväinen ja siirsi haastattelua tälle viikolle. Näinhän se menee - harvoin kun on kipeänä pahasti niin toki juuri silloin kuin vähiten tarvitsisi olla.
Innoissani toki olen tulevasta haastattelusta, mutta jotenkin en osaa etukäteen iloita niinkuin ennen. Lukuisat pettymykset ja takapakit ovat tehneet tehtävänsä, ja pessimisti minussa yrittää nostaa vahvasti päätään. En aio suunnitella, en aio intoilla - en tipan vertaa ennenkuin on nimi paperissa. Katsotaan.
- - -
Nyt lataan jo jäähtyneen kupilliseni vahvalla teellä, ja jatkan olon parantelua. Vielä ei ole juoksulenkkien ja lihaskuntoliikkeiden aika - ensin on aika toipua. Kiitos jälleen Sinulle, kun seuraat mukanani elämääni kurkkimassa. Lupaan - taas kerran - kertoilla itseästäni hitusen useammin.
Duhaisena,
Terhi.
Isompi syyshyppijä :)
Kommentit