Työnteko maistuu, päivät juoksevat niin nopeaan ettei meinaa taukoja muistaa pitää - työ on siis varsin mielekästä ainakin vielä. Päivät mukavan pituisia, puolivälissä kotimatkaa hyppään bussista ja kipitän hakemaan tytöt hoidosta - loppuilta meneekin sitten kotihulinoissa.
Paljoa ei tässä ole vielä huokaisemaan ehtinyt, mutta tästä tämä varmasti tasoittuu kun vähän pääsee paremmin työhön kiinni ja tästä kaikesta eestaas juoksemisesta tulee rutiinia. Aamut ovat varsin mielenkiintoisia kun lähdetään kaikki samalla kimppakyydillä - voitte kuvitella millaista se on neljälle aamu-uniselle ihmiselle ;).
Tämä viikko pitää muutenkin sisällään vielä tyttöjen päiväkodin vanhempainillat (molemmilla omansa kun eri osastoilla ovat) ja vielä erikseen käyn kehityskeskusteluissa päiväkodeilla - ihan kuin ei tätä hulinaa jo muutenkin olisi!
Eli ei tarvitse ihmetellä jos blogini viettää hieman hiljaiseloa, olen nimittäin jo nyt tullut siihen tulokseen että tänne tarvitaan toinen Minä - pyykkihuoltoa ja nettielämää ylläpitämään nyt ainakin ;). Mistähän sellaisen sitten löytäisi?
Ja nyt kahden päivän kokemuksella: Pois se minusta jos koskaan olen uskaltanut väheksyä työssäkäyvien äitien aherrusta!
Sohvannurkkaan haaveissaan lösähtäen,
Terhi.
Kommentit