Kuluneet päivät ovat tiivistyneesti kuluneet melkoisen samanlaista polkua kuin edelliset kirjoitelmat antavat ymmärtää. Työtä, kiirusta, perhe-elämää, syksyn ja sen kylmyyden ihmettelyä. Viimeksi mainittu tosin taisi jo vähän helpottaa, kun isännöitsijä mitä luultavammin löysi taloyhtiön lämmityskeskuksesta säädön 'päällä'. Hitusen aikaa ehdittiinkin jo hytistä viluisasti kun patterit olivat tuskin taskulämpimiä. No mutta läheisyyshän tuo lämmittää.
Työssä tunnen oppineeni taas hurjasti lisää, ja mikä tärkeintä se edelleen tuntuu varsin mielekkäältä. Toki matalalentoa kiitävien päivien jälkeen olo on suhteellisen naatti, mutta ennen kaikkea edelleen nautin työstä ja sen tuomista haasteista. Odotan kovasti sitä päivää kun kohtalo lyö sinetin sille jatkuuko sopimus vuodenvaihteen ylitse vaiko ei. Pidäthän peukkuja parempaan suuntaan?
Hivenen huonoa omaatuntoa poden jatkuvasti; tunnen laiminlyöneeni ympäristöni täysin. Ja nimenomaan puhun nyt läheisistä ja ystävistä, en niinkään mistään viher-ajatuksista ;). Jotenkin tämä viimepäivien hektinen ympäriinsäjuoksu on saanut yhteydenpidon sinne sun tänne jäämään pahasti taka-alalle. Toivon kovasti että kaikkki ymmärtävät, elämäni elää kuitenkin melkoista kuplintaa juuri nyt - ja tahdon ottaa siitä mahdollisimman paljon irti. Ketään kuitenkaan koskaan unohtamatta :).
Nyt poistun takavasemmalle, lisäten kuitenkin loppuun vielä sala-otoksen Rakkaimman ja Isomman iltaharrastuksesta.
Pysy lämpimänä.
- Terhi
Kommentit